Kun mulla oli bulimia pahimmillaan mä olin tosissaan ihan maassa koko ajan, inhosin itteäni enemmän ku koskaan ja söinki tosi vähän, ellen ahminu ja oksentanu. Kavereiden kans en paljon pyöriny. Tuntu että laihdutuksen kannalta kaikki skulas mutta nyt ku oon saanu kavereiden hyväksyntää, minkä pitäs olla hyvä asia, niin mua ärsyttää ku oon alkanu itekki enemmän arvostamaan itteeni. Joo peilikuva ei kelpaa ja sellasta. Musta on tullu ilonen muttei onnellinen. Enkä mä enään viiltelekkään. Mut tietty musiikki mua masentaa. Mut nykyään, mitä enemmän mä oon taas ollu yksikseni, sitä enemmän oon alkanu taas masentuu... Yritän silti hoitaa koulut hyvin, koska oon niitä jotka ajattlee, että tulevaisuus tulee olemaan parempaa.
Radioheadin Creep. Se on tosi koskettava omalla tavallaan. Oon ihan yhtä niitten sanojen kans. Niin klisheeltä ku mä kuulostanki niin totta se on.
T. Jay Gay!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti