Ei tästä tuu mitään, mä jostaki sain idean alkaa leipomaan pullaa tänään!(: Ilonen uutinen on, että ne onnistu aika hyvin ja maistu kaikille ja (paska uutinen) varsinki mulle. Ahtasin itteni ensiks ihan täyteen pullaa ja sitten vettä ihan niin että tuntuu ku maha revähtäis, ja oksensin. Tuota jatku varmaan pari kertaa, ku sitte luovutin ja otin hallitusti yhen leivän, mutta sitte söin TAAS sitä pullaa ku oli niin sopivasti jääny pöydälle. Nyt mulla on maha ihan turvonnu pallero ja oksettaa julmetusti. Ja huomasin just eilen, että mulle alkaa tulla makkaroita. Hyi en mä mitään uimarengasta halua. Niin ja sitten yhet ihanat mustat farkutki tuntu jotenki tiukemmilta... Oon lihonnu aika selvästi. Pitäs nyt jostaki löytää semmosta kunnon motivaatiota. Kun mulla ei satu olemaan yhtään kärsivällisyyttäkkään, ku en vaan jaksa ymmärtää että en mä yhtenä päivänä yhtäkkiä vaan voi lopettaa syömistä ja laihdun että hupsista. Ku oliski noin yksinkertaista.
Mun täytyy oikeesti vähentää pikkuhiljaa niitä kaloreita. Tai vois semmonenki onnistua, että aamulla syön kunnolla (terveellisesti) ja pärjäänki sillä loppupäivän. Ja vaikka seuraavanaki päivänä noin. Ja sitten ku on jo tottunu tarpeeks siihen että on jatkuvasti nälkä niin voi pitää kunnon paastoviikkojaki. Mä yleensä vichyllä pärjään ne päivät, mutta jos oon ollu pitkään syömättä niin saatan ostaa jopa light limun (mikä on tosi harvinaista.)
Innostuin vaihteeks kirjottamaan, ees jotain. Vois joskus sitten olla aika terapeuttista ottaa vaan kunnon nuija ja hakata sillä puntari ihan säpäleiks, ihan pakko kokeilla. Mutta en usko, että musta koskaan tulee mitään anorektikkoa, vaikka se onki haave niin saattaa haaveeks jäädäkki. Haluaisin ensiks laihtua edes jonku verran, mutta näyttää siltä että en pysty edes siihen. Hmmh... Tulevaisuus näyttää.
Moikkamoi. T. Jay-Jay
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti